Perustukset

Perustukset

Perustuksen tehtävä on rakennuksen kuormien siirtäminen maapohjalle sekä maaperän ja maahan valuvien pintavesien pääsyn estäminen rakenteisiin.

Perustamistavan valintaan vaikuttavat monet seikat.

Maaperätutkimus on hyvä tehdä aina, sillä varmistetaan, millainen perustuksen täytyy olla. Mikäli maaperä ei ole kantava, joudutaan tekemään paaluperustus tai massan vaihto. Rinnetontilla tai louhittavalla tontilla voi tulla kysymykseen myös kellarillinen ratkaisu.

Talovalmistajilta on saatavissa perustuksiin erilaisia vaihtoehtoja, joista rakennesuunnittelijan on helppo tehdä lopulliset rakennepiirustukset.

Pientalon yleisin perustamistapa on maanvarainen perustus. Alapohja on edullisinta rakentaa maanvaraisena silloin, kun rakennuspaikan korkeuserot ovat pienet. Jos korkeuserot ovat yli 0,5 metriä, tulee usein varmemmaksi ja edullisemmaksi tehdä tuuletettu kantava alapohja, jota kutsutaan usein myös ryömintätilaiseksi alapohjaksi.

Maanvarainen Leca-perustus

Ryömintätilainen perustus, jota kutsutaan myös tuulettuvaksi tai kantavaksi alapohjaksi, on soveltuvin perustusratkaisu, kun talon perustukset joudutaan paaluttamaan, tai kun halutaan välttää korkeita ja kalliita täyttökerroksia. Ryömintätilaisen alapohjan suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä huomiota ryömintätilan toimivuuden tarkastettavuuteen, riittävään tuuletukseen ja siihen, ettei ryömintätilaan keräänny vettä. Siksi ryömintätilan korkeuden tulisi olla vähintään 0,8 m ja tuuletusaukkojen yhteispinta-alan vähintään 4 promillea ryömintätilan pinta-alasta.

Ryömintätilainen Leca-perustus

Kellarillisessa perustuksessa oikeiden ratkaisujen merkitys korostuu entisestään. Kellarillinen perustus tehdään usein rinnetontille, mutta tilantarpeen tai omien mieltymysten mukaisesti se voidaan tehdä myös suhteellisen tasaiseen maastoon. Kellarillisessa perustuksessa oikeaoppinen Leca® perustus on lyömätön vaihtoehto. Rakenne on varmatoiminen, kestävä sekä helppo ja edullinen rakentaa.

Kellarillinen Leca-perustus